Osa 2: Väsynyt matkalainen
Julkaistu: 08 Heinäkuuta, 2009 Viimeksi Ranunculus tuli Anemonen kanssa ja Lathyrus veti hirveät pultit Ranulle. Hän ei kuitenkaan huomannut että pieni Anemone oli mukana... Ilta alkaa laskeutua. Unelma: "Ja täällä on teidän asuntonne." Unelma ajattelee: "Vähän kyllä hirvittää miten Lath tähän suhtautuu. Toivotaan että Ranunculus tuntee veljensä hyvin..." Lathyrus murjotti ja sadatteli hiljaa huoneessaan. Ovelta kuului koputus. Lathyrus: "Sisään?" samalla ajatellen mielessään: "Mitä se petturi nyt tänne tunkee..." Lathyrus katsoo hämmentyneenä Unelmaa joka tuo pientä pörröpäätä sisään. "Anemone?" hän kuiskaa ja pomppaa sängyltä. Unelma nyökkää ja laskee Anemonen sängylle. Unelma: "Noniin Anemone, tässä voit nukkua rauhassa. Pidän huolta että äitisi ei tule tänne." "Kauniita unia pikkuinen" Unelma sanoo ja peittelee Anemonen. "Ja uskallakkin herättää Anemone!" hän tiuskaisee Lathyrukselle. "Sinun olisi parempi olla ihmisiksi veljesi kanssa, hän ja siskosi tarvitsevat nyt apuasi. Katsokin että he sitä saavat!" Lathyrus lysähtää lattialle. Ranunculus istahtaa yöpöydälle. Unelma ajattelee: "Kumpa ne nyt tulisivat toimeen." Ranunculus: "Etkö voisi jo unohtaa menneet? Ei se minun syytäni ole että äitimme sai minutkin, ja sinä tiedät sen." Lathyrus: "No entä se kun viet aina minun naiset!? Miten ikinä saan aikaiseksi sitä idyllistä perhettä mikä minulta riistettiin!" Ranunculus: "Rauhoitu veli hyvä! Ei se nyt mun vika ole et sun muijas aina lankee mun jalkaan..." Lathyrus mulkaisee Ranunculusta. Ranunculus: "Hei ihan totta! Sitäpaitsi et voi jättää Anemone pulaan." Ranunculus: "Ja koska olet töissä niin minä huolehdin Anemonesta päivisin. Jos tulee tarve niin voidaan katsoa jos me muutetaan Anemonen kanssa johonki omaan kämppään... Mutta ei mulla ole sitä kyllä varaa maksaa." Ranunculus raapii päätään. "Siihen naisjuttuun en valitettavasti osaa auttaa, olen kai tullut äitiini kun ei pysty hillitsemään itseään naisten seurassa..." Lathyrus: "No kylläpäs voi! Ihan helposti! Samanlaisia luopioita molemmat!" Ranunculus: "No rauhoituppas pässi ettei Nene herää..." Ranunculus: "Joka tapauksessa me jäämme halusit sinä sitä tai et. Pidä parempaa huolta naisistasi jos tahdot etteivät ne vonkaa perääni." Lathyrus vajoaa polviaan vasten ja huokailee. ...Ja huoneeseen tulee hiljaista Unelma kuutelee oven takana: "Ainakaan ne eivät enää tappele... Huh mikä soppa!" Sellaista tällä kertaa! Toivottavasti piditte! :3
Takaisin tarinasivulle.
Etusivulle.