Osa 1:Railakas jälleennäkeminen
Julkaistu: 23 Kesäkuuta, 2009 Joo, pari vuotta sitten pitänyt jo aloitella tarinoita... en oo mitenkää hidas ehen... Seuraavan osan toivottavasti saan tehtyä ennen kuin kuluu toiset kaksi vuotta! :D Elikkäpä Unelman omistamaan taloon on muuttanut Lathyrus, joka on mukavasti kotiutunut ja vuokraemännän kanssa mukavasti päiväteellä. Vaan mitens sitten kävikään?... *puheensorinaa* Lathyrus: "Kiitos vielä että pääsin tänne. Täällä päin on nää asunnot vähän kortilla..." Unelma: "Joo ei mitään Lath. Olehan kuin kotonasi." *koputus* Unelma: "Hmm? Kukahan sieltä mahtaa olla tulossa?" *ryskis* Unelma: "O__O" Ranunculus: "Terveeks tota. Toi ovi oli vähän kinkkinen, ei hätää. Tota meillä on pikkunen ongelma..." Lathytrus: "Mitä hemmettiä?! Painu kuuseen täältä! Et kyllä tule tänne senkin senkin-!" Ranunculus: "Kissako kielesi vei veliseni? No hyvä niin sillä riemusi sanat tuskin ovat sopivaa kuultavaa kauniille neidille-" Lathyrus: "Painu kuuseen!" Lathyrus juoksee kiroillen tiehensä. Unelma: "Öö tuota-" Pieni hahmo juoksee Ranunculuksen jalkoihin. Anemone: "Lanu, mikti Lati on niin pahalla päällä?" Ranunculus: "Älä välitä siitä. Lath ei vaan oikeen tykkää Ranusta, siinä kaikki." Anemone: "Mutta mikti? Lanu on palat veli! ^_____^" Ranunculus: "Nohnoh. Onhan Lath tollainen pässi. Mutta niin asiaan. Mikäs on nimenne kaunis neiti?" *viittaa Unelmaan* Unelma: "Unelma. Ja istukaa toki alas." Unelma alkaa siivota Lathin kaatamaa teetä. Ranunculus: "Kiitos. Ompas teillä viehättävä nimi. Sopii täydellisesti laisellesi kaunottarelle. Niin kuten varmaan huomaat, olen Ranunculus, Lathyruksen velipuoli ja minulla on pikkusiskomme Anemone mukanani. Tarttettais punkkaamispaikka, ymmärsinkö oikein että veljeni juuri muutti tänne vuokralle? Unelma: "Kyllä. Ottaisitteko teetä?" Ranunculus: "Tottahan toki tee maistuisi. Nätit kupitkin neidillä on.." Ranunculus iskee silmää. Unelma naurahtaa. Ranunculus: "Niin siis eiku oli näet melkoinen työ saada pikkuneiti äitimme luota... Onkohan veljeni asunnossa tilaa meille kaikille?" Unelma: "Eiköhän, hän oli saanut vasta töitä ja vuokrasi kolmen makuuhuoneen asunnon." Ranunculus: "Juuri sopivasti! Anemone kuulitko, me voidaan jäädä kauniin Unelma-neidin luo!" Unelma: "O-oletko varma että hän suostuu siihen?" Unelma hakee teet keittiöstä. Unelma: "Tässä olisi teenne." Ranunculus: "Kiitos." Unelma: "Tässä olisi sinun kuppisi Anemone." Unelma hymyili ja kurottui lasta kohti. Anemone: "Kiitti! Ätti ei kotkaan antanu teetä..." Unelma: "Minun puolestani voitte toki jäädä, mutta entä veljesi?" Ranunculus: "No itsellenihän on aivan sama, mutta Anemonea hän ei voi jättää pulaan. Ja Anemone tarvitsee jonkun joka katsoo hänen peräänsä kun Lath on töissä ja luonnollisesti se olen minä." Unelma: "Eikö sinulla ole töitä?" Anemone ryystää mukistaan. Ranunculus: "...No oli, mutta erosin siitä. Alko tuntua vähän liika vaaralliselta ne hommat ja Anemonea pelotti... Sitten me tultiin tänne. Ja noh, ei noi hommat oikee mulle tunnu sopivan. Parempi tälleen vapaana, eiks nii?" Ranunculus iskee taas silmää. Ranunculus: "Mutta tuota niin, äidistä en saata puhua Anemonen kuullen, jutellaan siitä myöhemmin. Voisitko muuten auttaa ostamaan jotain vaatteita Anemonelle? Ei äidillä oikeasti ollut mitään pelastettavaa..." Unelma: "No herrantähden! Tottakai autan! Kuules Anemone, me mennään heti huomenna ostamaan sulle sopiva nätti mekko eikö niin! Ja oma nalle!" Anemone: "JOOOO!" Anemone: "Kiitot kiva täti!" Anemone ryntää Unelman luokse ja kipuaa syliin. Unelma: "No oletpa sinä suloinen." Anemone: "Mennäänhän me, ihan valmatti? Et huijaa et?" Unelma: "Ihan varmasti mennään!" Anemone: "JEEEEEE!" Unelma ja Ranunculus jatkavat juttelua. Unelma: "Anemone taisi nukahtaa." Unelma: "Rassukka. Laitetaan sinulle oikeen hieno huone pikku prinsessa. Eikö niin Ranu?" Ranunculus: "Ehdottomasti." Unelma: "Tulehan, vien teidän asuntoonne." Sellaista! Kiitos lukemisesta! :3
Takaisin tarinasivulle.
Etusivulle.